Ensimmäinen kerta Tuure Kilpeläisen keikalla. Toinen kerta Pressassa. Molemmista jäi hemmetin hyvä fiilis! Keikkaa ennen soi asiaankuuluvasti keinuva latinovaikutteinen musiikki, joka tuntui nostavan tunnetta pikkuhiljaa keikan alkuun sopivaksi.
Bändin intron alkaessa naispainotteinen yleisö siirtyi hiljalleen lähemmäs lavaa. Ja täytyy kyllä sanoa, että ensimmäisen biisin alusta viimeiseen kappaleeseen (joka oli muuten Sairasloma) tanssilattia oli täynnä tanssivia ihmisiä ja tunnelma lämmin ja iloinen.
Aivan päällimmäisenä tästä keikasta jäi kuitenkin mieleen yksi asia. Ne valot. Ne ihanat, kauniit, valokuvissa vain vähän oikeuksiinsa pääsevät valot.
Värejä oli niin paljon, ja yhden biisin aikana ne vaihtuivat monta kertaa, aina kuitenkin tukien sitä tunnetta.
Ja se tunne. Jokaiseen biisiin löytyi juuri se oikea tunnelataus.
Bändi esitti kahden viimeisimmän levyn kappaleita suurimmaksi osaksi, ja toki Ystävänpäivä ja Valonpisaroita saivat aikaan yhteislaulun :)
Kovin oli mukava kuvattava tämä bändi, ja valosuunnittelija saa täältä ainakin kehut!
Check out www.tuurekilpelainen.fi
Onpa upeita kuvia! Tunnelma välittyy niistä loistavasti. En päässyt Pressaan, mutta Sellosaliin kyllä, ja välillä tuntui että katto lähtee lentoon, niin paljon rakkautta ja riemua konsertissa oli <3
VastaaPoista