Ensimmäinen kerta Tuure Kilpeläisen keikalla. Toinen kerta Pressassa. Molemmista jäi hemmetin hyvä fiilis! Keikkaa ennen soi asiaankuuluvasti keinuva latinovaikutteinen musiikki, joka tuntui nostavan tunnetta pikkuhiljaa keikan alkuun sopivaksi.
Bändin intron alkaessa naispainotteinen yleisö siirtyi hiljalleen lähemmäs lavaa. Ja täytyy kyllä sanoa, että ensimmäisen biisin alusta viimeiseen kappaleeseen (joka oli muuten Sairasloma) tanssilattia oli täynnä tanssivia ihmisiä ja tunnelma lämmin ja iloinen.
Aivan päällimmäisenä tästä keikasta jäi kuitenkin mieleen yksi asia. Ne valot. Ne ihanat, kauniit, valokuvissa vain vähän oikeuksiinsa pääsevät valot.
Värejä oli niin paljon, ja yhden biisin aikana ne vaihtuivat monta kertaa, aina kuitenkin tukien sitä tunnetta.
Ja se tunne. Jokaiseen biisiin löytyi juuri se oikea tunnelataus.
Bändi esitti kahden viimeisimmän levyn kappaleita suurimmaksi osaksi, ja toki Ystävänpäivä ja Valonpisaroita saivat aikaan yhteislaulun :)
Kovin oli mukava kuvattava tämä bändi, ja valosuunnittelija saa täältä ainakin kehut!
Check out www.tuurekilpelainen.fi
Äitienpäivänä hurautin Saloon katsomaan ja kuuntelemaan Mikko Tuomisen ja Antti Ketosen yhteistä rakkauslaulukonserttia. Viime joulukuussa sama kaksikko toteutti kaksi jouluista kirkkokonserttia,
ja kävin ne molemmat kuuntelemassa. Kirkkokonserteissa nähty tietty vakavuus ja asiallisuus loisti poissaolollaan tässä konsertissa, eikä todellakaan haitannut yhtään. En ehkä koskaan aiemmin ole konsertissa hihitellyt niin paljon kuin tällä kertaa.
Tuomisen ja Ketosen kemiat pelaavat lavalla yhteen mainiosti, eikä biisijärjestyksen puuttuminen aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa.
Konsertin alkuun nähtiin pieni harvinaisuus nimeltä Ketonen & kitara, mutta loppupuolella yksin lavan laidalla odottanut valkoinen soitin pääsi Neljänsuoran kitaristin Juha Mäen näppäiltäväksi.
Kaikinpuolin mahtava konsertti, johon oman säväyksen toivat upeat valot, yksinkertaiset mutta tunnelmaa juuri oikealla tavalla luovat. Ja yleisön huomioinnista taas kerran solistille iso kiitos.
Seuraavaa Tuominen & Ketonen -konserttia odotellessa. :)
And a little briefing in english:
This concert took place on Mother's Day, starring pianist Mikko Tuominen and vocalist Antti Ketonen. Last December this same duo did two Christmas-themed church concerts, and I attended them both. The formality of the church concerts was gone in this one, and it was definitely a good thing. I don't think I've ever laughed this much in a concert.
The chemistry between Tuominen and Ketonen works so well, that it was no problem there wasn't any particular planned order in the performed songs.
The vocalist Ketonen played guitar in the beginning, but Neljänsuora guitarist Juha Mäki did a little visit playing the instrument in two songs.
This was an amazing concert in every way, and adding a special flavour was the fact that the lights were absolutely stunning. A big thank you to the vocalist, once again, for giving attention to the audience.
Lähtökohtaisesti tiesin tästä bändistä hyvin vähän. Singlet Running Man ja Sunday Driver olin kuullut, joten osasin odottaa ainakin kahta omaa korvaa miellyttävää biisiä. Mitä taas en osannut odottaa, oli se, että tämä keikka ja bändi iskisi muhun kuin tuhat volttia sarjatulella.
Paikka oli täynnä ja keikka käynnissä saapuessani, joten jäin takaosiin kuulostelemaan. Muutaman biisin mentyä huomasin ajautuvani lähemmäs lavaa takaraivossa ajatus, että tämän keikan fiilis on saatava ikuistettua kuvina..
Niinpä löysin itseni eturivistä, ja yritin suodattaa muistikortilleni niin paljon tätä mieletöntä energiaa kuin vain pystyin ja osasin.
Hulluutta, rakkautta, iloa, energiaa ja kasa hemmetin hyvin toimivia biisejä. Niistä on mieleenpainuvat keikat tehty.
Ja niistä on 15 MINUTES BEFORE THE DIVE tehty.
Check out www.15mbtd.com
And a little briefing in English:
I knew very little about this band before this gig. I'd heard the singles Running Man and Sunday Driver, so I knew to expect at least two songs that I would like. What I didn't expect at all, was that this gig and this band would blow my mind so totally.
The place was packed when I got there, so I stood in the back and just listened. After just a couple of songs I found myself drifting towards the stage, with the thought in my head that I just had to get this energy and drive captured in pictures...
So I found myself in the front row, trying to get the most of this amazing night filtered on my memorycard as I possibly could.
Madness, love, joy, energy and a lot of songs that work. That's what memorable gigs are made of.
And that is what 15 MINUTES BEFORE THE DIVE is made of.
